Kun sydän palaa

Oletko joskus tuntenut sydämessäsi jotakin, mitä on ollut vaikea selittää?

Ehkä olet rukoillut jonkin valinnan puolesta, lukenut pyhiä kirjoituksia tai etsinyt vastausta tärkeään kysymykseen. Sitten sisimpääsi on tullut rauha, lämpö tai varmuus. Toisinaan vastaus voi olla hyvin voimakas. Toisinaan emme tunne mitään.

Minä olen kokenut molempia.

Jumala puhuu mielelle ja sydämelle

Raamatussa kerrotaan kahdesta opetuslapsesta, jotka kulkivat Emmauksen tiellä. Ylösnoussut Jeesus Kristus liittyi heidän seuraansa, mutta he eivät ensin tunnistaneet Häntä. Jeesus puhui heille ja auttoi heitä ymmärtämään pyhiä kirjoituksia.

Kun opetuslapset myöhemmin ymmärsivät, kuka heidän kanssaan oli kulkenut, he sanoivat:

“Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?”Luukas 24:32

Palautetun evankeliumin pyhissä kirjoituksissa Herra selittää, että Hän voi puhua meille juuri tällä tavalla:

“Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta…”Oppi ja liitot 8:2

Kun meidän on tehtävä jokin valinta, Herra neuvoo meitä ensin tutkimaan asiaa tarkoin mielessämme ja sitten kysymään Häneltä, onko se oikein.

“Jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.”Oppi ja liitot 9:8

Aina emme saa selvää vastausta

Tätä tapaa etsiä Jumalan johdatusta käytetään paljon kirkossamme – ainakin silloin, kun muistamme käyttää sitä.

Minäkin rukoilen valintojeni puolesta. Toisinaan saan voimakasta ohjausta, mutta toisinaan en saa mitään selvää vastausta.

Olen oppinut, ettei vastaamatta jääminen välttämättä tarkoita, ettei Herra kuuntelisi. Joskus Hän haluaa meidän tutkivan vaihtoehtoja, käyttävän omaa harkintaamme ja tekevän päätöksen itse. Jumala on antanut meille tahdonvapauden. Me elämme langenneessa maailmassa, jossa meidän täytyy oppia myös omien valintojemme ja niiden seurausten kautta.

Rukoilen silti usein vielä näin:

Jos tämä valinta johtaa minut väärälle tielle, estä minua tekemästä sitä.

Kaikkeen ei ole helppoa löytää vastausta. Emme aina tiedä, onko jokin hankinta viisas tai mihin meidän olisi parasta käyttää rajallinen aikamme. Minäkin olen toisinaan käyttänyt aikaani johonkin ja huomannut vasta myöhemmin, ettei se ollutkaan tärkeää.

Silti saan jatkaa oppimista. Väärään suuntaan otettu askelkaan ei mene kokonaan hukkaan, jos olen valmis kuuntelemaan, korjaamaan suuntaani ja oppimaan kokemuksesta.

Pyhät kirjoitukset saavat sydämeni palamaan

Kun luen paljon pyhiä kirjoituksia ja alan ymmärtää paremmin Herran sanomaa omassa elämässäni, sydämeni alkaa palaa.

Se ei ole minulle vain hetkellinen tunne. Ymmärrys lisääntyy myös mielessäni. Aiemmin irrallisilta tuntuneet asiat alkavat liittyä toisiinsa. Jokin pyhien kirjoitusten kohta tuntuu vastaavan juuri siihen, mitä olen pohtinut.

Joskus vastaus ei tule heti rukouksen hetkellä. Se voi tulla myöhemmin pyhiä kirjoituksia lukiessa, kirkon kokouksessa, temppelissä tai hiljaisena ajatuksena tavallisen päivän keskellä.

He haluavat tulla löydetyiksi

Olen kokenut Jumalan johdatusta erityisen ihmeellisellä tavalla sukututkimuksessa.

Ennen tutkimisen aloittamista rukoilen ja pyydän Herraa johdattamaan minut niiden ihmisten luokse, jotka ovat ottamassa vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia henkimaailmassa – tai ovat jo ottaneet sen vastaan – mutta joita kukaan ei ole vielä löytänyt eikä tehnyt heidän puolestaan sijaistoimituksia Herran temppelissä.

Kun rukoilen näin ja aloitan työn, uusia ihmisiä alkaa löytyä. Tätä on tapahtunut usein.

Minä tiedän, että osa edesmenneistä odottaa meidän tekevän temppelityötä heidän puolestaan. Minä tiedän, että he haluavat tulla löydetyiksi.

Kokemus, jota en silloin vielä ymmärtänyt

Minulla on elävä muisto ajalta, jolloin en vielä tuntenut opetusta henkimaailmasta enkä tiennyt, mitä siellä tapahtuu. En ollut vielä alkanut seurata Kristusta enkä ollut saanut kastetta ja Pyhän Hengen lahjaa.

Kun setäni Simo Henrik kuoli, sain nähdä hänet vielä kerran juuri ennen hautajaistilaisuuden alkamista kirkossa.

Katsoin hänen ruumistaan ja ymmärsin heti, ettei hän itse ollut siinä. Hänen ruumiinsa oli läsnä, mutta hän ei ollut enää siinä ruumiissa.

Kun tulin illalla kotiin ja menin nukkumaan, minusta tuntui kuin sadat henget olisivat olleet lähelläni kertomassa: Me olemme täällä.

Tunne oli useana iltana niin voimakas, että minun täytyi pyytää heitä menemään pois ja jättämään minut rauhaan. Sen jälkeen tunne väistyi.

En silloin ymmärtänyt kokemustani. Vasta paljon myöhemmin, saatuani Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sydämeeni, aloin ymmärtää, että ihmisen elämä ei pääty kuolemaan.

“Nyt Sirpa on alkanut toimia”

Liityin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon ja pääsin myöhemmin temppeliin tekemään sijaistoimituksia edesmenneiden puolesta.

Joulukuussa 2020 minut kutsuttiin seurakuntamme temppeli- ja sukututkimustyön neuvojaksi. Minut erotettiin tehtävään Jumalan pappeuden valtuudella kätten päällepanemisen kautta.

Ryhdyin työhön, vaikka en vielä osannut kunnolla käyttää FamilySearchia. Olin saanut aikaisemmat sukuni nimet pääasiassa hautakivistä ja kyselemällä tietoja sukulaisiltani.

Ristin käteni vilpittömään ja vakavaan rukoukseen. Pyysin Herraa auttamaan minua löytämään oman sukuni ihmisiä. En tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä.

Yhtäkkiä nimiä alkoi löytyä.

Ensimmäisen joulukuun aikana löysin 107 uutta ihmistä. Seuraavassa kuussa löytyi lisää. Muut FamilySearch-neuvojat opettivat minulle, mistä alkuperäisiä lähteitä voi etsiä ja kuinka ne liitetään henkilöiden tietoihin.

Istuessani tietokoneella etsimässä edesmenneiden sukulaisteni tietoja tunsin jälleen henkien läsnäolon. En vain tuntenut sitä, vaan kuulin aivan kuin he olisivat sanoneet toisilleen:

“Nyt Sirpa on alkanut toimia. Nyt aletaan mekin.”

Kokemus oli minulle hyvin konkreettinen. Tunsin, että he olivat elossa ja innoissaan – ja että heilläkin oli mahdollisuus toimia tämän työn hyväksi.

Evankeliumia julistetaan myös kuolleille

Myöhemmin oppimani evankeliumi auttoi minua ymmärtämään kokemuksiani.

“Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää.”Johannes 5:25

Raamattu opettaa myös:

“Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi…”1. Pietarin kirje 4:6

Oppi ja liitot kertoo, kuinka Jeesus Kristus järjesti henkimaailmassa evankeliumin julistamisen kaikille ihmisten hengille. Siellä opetetaan uskoa Jumalaan, parannusta, sijaiskastetta ja muita evankeliumin periaatteita. Kuolleet voivat ottaa evankeliumin vastaan, mutta heidän tarvitsemansa fyysiset toimitukset tehdään heidän puolestaan Jumalan temppeleissä.

Minä tiedän, että tämä työ on todellista. Olen saanut siitä monia todistuksia. Kirjoitan näistä kokemuksista lisää näissä tarinoissa ajan myötä.